Ringette elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä tarjoten useita ikimuistoisia hetkiä

15.03.2024, Juha Kiviö / Laitilan Jyske

 

Tässä ehkä turhankin pitkä tarina yhden ringeten parissa toimivan hepun ringettetaipaleesta. Teksti käsittelee pikakelauksena 10 vuoden matkaani Ringeten parissa, sisältäen useamman ikimuistoisen tapahtuman. Oma matka ringeten mukana alkoi toden teolla kaudella 2014–2015 eli kymmenen vuotta sitten, jolloin liityin mukaan Jyskeen C-joukkueeseen huoltajaksi, jossa myös vanhempi tyttäreni tuolloin pelasi. Tuolla kaudella mahtavaksi muistoksi jäi C-SM turnauksen pronssinen mitali. Toki, kun joukkueen matka johti pronssiotteluun, oli selvää, että välierässä olimme kokeneet katkeran tappion ja silloin ei kyyneleiltäkään vältytty. Joten startti lajin parissa tarjosi ääripäiden kokemuksia, jotka varmaan jäivät jokaiselle joukkueessa ja joukkueen kannustajille muistojen päiväkirjaan vahvana merkintänä. Itse laji oli vielä allekirjoittaneelle melko vieras ja tutustuminen oli lähtenyt melko vauhdikkaasti sekä mukavasti käyntiin.

Kausi 2015–2016. Seuraavalla kaudella matka lajin parissa jatkui ja edelleen C-joukkueen matkassa. Vähän jääkiekkoa harrastaneena ja oman poikani mukana jääkiekon parissa pitkään toimineelle perushepulle alkoivat ringeten säännöt edes perusteiltaan olemaan tuttuja. Silti niin lajin kuin myös kilpailusääntöjen opiskelu on jatkunut tähän päivään asti ja vielä riittää työsarkaa oppimisen tiellä. C-joukkueen päätapahtumana oli kauden päätteeksi perinteinen SM-turnaus, johon joukkueen kanssa lähdimme motolla ”pelataan rennosti ja nautitaan”. Turnaus lähti liikkeelle mukavasti ja tytöt osasivat nauttia pelaamisesta ja turnauksen fiiliksestä. Edellisen kauden kokemuksen pohjalta oli joukkueella rento ja reipas meininki eikä mailaa puristettu hampaat irvessä. Kuten niin monesti niin myös nyt ilman sen suurempia tavoitteita turnaus eteni voitosta voittoon ja tapahtuman viimeisen ottelun jälkeen se kirkkain mitali kiilteli kauloissamme. Väitän, että jokaiselle joukkueen jäsenelle, niin toimihenkilöille kuin myös pelaajille, viikonloppu Tuusulassa jätti yhden vahvan merkinnän päiväkirjaan. Omalla kohdalla mitalia tärkeämpää oli saada olla mukana hienon lajin parissa tutustuen muiden seurojen toimijoihin sekä harrastajiin.

Kausi 2016–2017. Jatkoin saman joukkueen matkassa joukkueenjohtajan ja huoltajan roolissa. Ja nyt olimme siirtyneet tyttäreni kanssa askeleen eteenpäin ja matka ringeten parissa jatkui B-sarjassa. Samalla kaudella olin huollon apuna myös Jyskeen naisten Ykkössarja-joukkueessa. Nyt mukaan tuli myös nuoremman tyttären E-joukkue, jossa sain kunnian toimia joukkueenjohtajana. Kauden päätteeksi B-joukkue juhli Suomen mestaruutta. Naisten joukkueen kausi päättyi pronssiotteluun ja pronssisiin mitaleihin. E-joukkueen mukana harjoiteltiin ringeten lajitaitoja ja kauden otteluista mieleen jäivät sinnikkäät ja iloisella ilmeellä mukana olleet pienet ringettepelurit. Kausi tarjosi paljon ilonhetkiä sekä lajillista oppia ja ehkä saatoin jo ajatella olevani ringetessä toimihenkilönä ”puoliammattilainen”.

Kausi 2017–2018. Matka jatkui edelleen vanhemman tyttäreni B-joukkueessa sekä edelleen myös naisten joukkueen mukana kuin myös nuoremman tyttären D-joukkueessa. Paljon tarttui muistoja ja lisää oppia lajin parissa. Nyt jo alkoivat muiden seurojen henkilöt tulla entistä tutummiksi, ja samalla tuli solmittua elinikäisiä ystävyyssuhteita. Kausi päättyi B- sekä naisten joukkueiden osalta kyyneliin, molemmat joukkueet taipuivat finaaliotteluissaan vastustajilleen ja tarjolla oli hopeaa. Vaikka häviäminen aina onkin ikävää, väitän, että tappiot olivat yksi henkisen kasvun väline. Häviämäänkin pitää oppia ja pitää osata hävitä, vaikkei se kenenkään tavoitteena olekaan. Kaudella D-joukkue oli todella nuori ja oli mahtavaa huomata, että se voittaminen ei ollut se juttu vaan se, että lajin harrastaminen sekä kaverit olivat se kirkkain kultainen mitali.

Kausi 2018-2019. Jälleen yksi kausi eteenpäin ja joukkueet samat. Tällä kaudella B-joukkueen kevät jatkui ykkössarjassa, kun paikka SM-sarjaan jäi todella pienestä kiinni. Kausi päättyi B-joukkueen osalta ykkössarjan voittoon ja naisten joukkueen osaksi koituivat jälleen finaalitappiot. D-joukkue oli vuoden vanhempi ja iloiset ilmeet ja kova halu oppia uutta oli silmiinpistävää. Kausi tarjosi kaikille joukkueille sekä ilon että tappion kyyneleitä ja kovalevylle tallentui useampi ikimuistoinen hetki ringeten kiertueella. Omalla kohdalla olin uuden edessä, kun minut saatiin houkuteltua mukaan Länsi-Suomen aluetyöryhmään.

Kausi 2019-2020. Vuodet vierivät ja edessä jälleen uusi kausi. Nyt oli edessä poikkeuksellinen kausi, kun olin mukana vain nuoremman tyttären C-joukkueessa. Naisten joukkue piti välivuoden lajin parista, sillä joukkueen kokoamisessa ei onnistuttu ja vanhempi tyttäristä päätti samalla lopettaa pelaajauransa, mikä osaltaan oli melko harmillista. C-joukkue lähti kauteen nuorella ryhmällä ja kaudesta lähdettiin nauttimaan ilman sijoituksellisia tavoitteita. Seuran jääurheilun puheenjohtajuus siirtyi allekirjoittaneelle ja sen suhteen olin uusien ja isojen haasteiden edessä. Ehkäpä jopa melko noviisina lupauduin pestiin, ja sitä kautta uusi oppimisen tie oli edessä. Kauden ehkä mieleenpainuvin tapahtuma oli Suomeen rantautunut Korona-virusepidemia, jonka johdosta seurassa ja joukkueissa piti jo varautua mahdollisiin toimenpiteisiin. Koronan takia Jyskeen ringeten pitkään suunniteltu 40-vuotisjuhla jouduttiin perumaan, vaikka monia eri toimenpiteitä sen järjestämiseksi yritettiin.

Kausi 2020–2021. Kauden joukkueet olivat naisten Ykkössarjan joukkue sekä C-joukkue. Naisten joukkue oli jälleen saatu jalkeille pitkäjänteisen työn ansiosta ja vahvana tahtotilana joukkueella oli nousta naisten SM-sarjaan. C-joukkueen tavoitteena oli viedä pelillisiä asioita eteenpäin sekä vahvistaa joukkuepelaamista. Naisten joukkueen tavoite täyttyi ja kausi päättyi riemukkaisiin nousujuhliin. Varmaan todella monelle pelaajalle ja toimihenkilölle sekä seuran jäsenelle muistojälki kaudesta on ikuinen. Erikoinen ja mieleenpainuva asia oli kevään C-SM turnauksen peruuntuminen. Kautta häiritsi vahvasti Korona epidemia ja sen aiheuttamat haasteet harrastusten parissa. Kauden mieleenpainuvin tapahtuma seuran näkökulmasta oli, kun Suomen Ringetteliitto valitsi Laitilan Jyskeen vuoden ringetteseuraksi.

Kausi 2021–2022. Nyt oli naisten joukkue uuden edessä, kun matka monien vuosien jälkeen jatkui naisten SM-sarjassa. Lisäksi muistojen laatikkoon saatiin erikoinen ja poikkeuksellinen tapahtuma, kun C-SM turnaus pelattiinkin kauden aluksi eli elokuussa. C-SM turnaus oli joukkueelta eräänlainen tuhkimotarina ja oli mahtavaa olla joukkueen mukana. Kauden aikana joukkue oli vahvistunut henkisesti, joka oli havaittavissa silminnähden. Yhtenäinen joukkue yllätti jopa itsensä, kun turnauksen päätteeksi olimme pronssiottelussa. Valitettavasti mitalia ei matkalaukusta turnauksen jälkeen löytynyt, mutta mahtavia kokemuksia ja ilonhetkiä sitäkin enemmän. Oma matka jatkui niin naisten kuin myös B-joukkueen mukana, johon oli liittynyt myös nuorempi tytär. Naisten joukkueen menestys ensimmäisellä pääsarjatason kaudella päättyi pronssipelitappioon. B-joukkueen alkukauden hyvä rytmi katosi ja muistoksi jäi ainoastaan ringette kokemuksia runsaasti.

Kausi 2022–2023. Seuraava kausi alkoi pettymyksellä, kun naisten joukkuetta ei saatu muodostettua. Näin oma matka jatkui B-joukkueen matkassa. Joukkue oli todella nuori sarjaan ja kauden saaliina oli suuri määrä kokemuksia sekä oppia ja joukkue olisi entistä valmiimpi seuraavan kauden kovatasoiseen B-sarjaan.

Kausi 2023-2024. Käynnissä olevalla kaudella on naisten joukkue jälleen mukana sarjatoiminnassa, jossa itse myös mukana avustavan joukkueenjohtajan sekä huoltajan roolissa. B-joukkueen matka kauteen alkoikin vähän erilaisesti, kaudelle muodostettiin naapuriseura UJK:n kanssa yhteisjoukkue. Pelaajamäärä ei kummallakaan seuralla riittänyt omaan joukkueeseen, joten järkevästi lyötiin hynttyyt yhteen. Naisten sekä myös B-joukkueenkin uudet pelaajat ovat olleet mainio lisä joukkuetoimintaan. Tämänkin kauden muistot tulevat olemaan ikimuistoisia naisten joukkueen selviytyessä SM-nousukarsintoihin sekä B-joukkueen Ykkössarjan finaaleihin.

Siinäpä se oli kymmenen vuotta tiivistettynä omaa taivaltani ringeten parissa. Teksti varmaan tuo esille useita ja edelleen useita tapahtumia, joita en itse eivätkä toiminnassa mukana olleet  koskaan unohda. Varmaan paljon jäi mainitsematta tai kertomatta, muun muassa liiton järjestämät tapahtumat, liiton henkilöt, liittohallitus sekä aluetyöryhmän jäsenet, joissa olen ollut mukana ja joiden jäseniin olen vuosien aikana tutustunut. Ilman Ringetteä, ringettehenkilöitä ja tätä suurta ringetteperhettä sekä ringeten parissa koettuja ilon ja surunkin hetkiä olisi muistojen kirja osaltani melkoisen vähäsivuinen.

 

Mukavaa ringettekevättä kaikille!

Juha Kiviö / Laitilan Jyske Jääurheilujaosto