Harrastesarjan takia muistin, miksi oikeastaan rakastan ringetteä

17.02.2024, Emma Karasjoki / Ringette Walapais

 

Olen koko ikäni harrastanut ringetteä, 6-vuotiaasta lähtien. Ennen ringetteä minua yritettiin saada vaikka minkä lajin pariin, mutta missään ei ollut tarpeeksi vauhtia makuuni. Ringette veikin mennessään ensimmäisistä treeneistä lähtien.

Pieni Emma palasi hallilta kotiin aina posket punaisena ja hymyssä suin. Sain uusia kavereita ja pääsin kivoille pelimatkoille ympäri Suomen. Ei siis ihme, että sille tielle jäätiin.

Kun tekeminen vuosia myöhemmin alkoi muuttumaan kilpailulliseksi, huomasin etten enää tullutkaan treeneistä ja pelimatkoilta kovin iloisena kotiin. Yhtäkkiä hauskanpito oli muuttunut totiseksi ja omasta peliajasta piti taistella. Se ei ollut kivaa.

Jatkoin kuitenkin ringeten parissa, koska tykkäsin lajista ja joukkuetekemisestä niin paljon. Jatkoin jopa SM-tasolle asti, jossa pelasin kaksi vuotta. Mutta sitten tuli seinä vastaan. 20-vuotiaana päätin lopettaa ja vannoin itselleni, etten koskaan palaisi ringettekaukaloon takaisin. Lajin kilpailullisuus oli ottanut minusta liian ison vallan. En halunnut nuorena aikuisena sellaista elämää, jossa arki-illat sekä viikonloput ollaan yhden lajin ääressä, joka ei antanut minulle henkilökohtaisesti enää iloa.

Tämä minun dramaattinen "en enää koskaan palaa ringeten pariin" -ajatus kuitenkin muuttui aika nopeasti.

Vain vuosi lopettamisen jälkeen tapasin silloisessa työpaikassani ikäiseni naisen, joka kertoi pelaavansa ringetteä harrastesarjassa Walapaisissa. Hän puhui harrastesarjan mahtavuudesta niin vakuuttavasti, että päätin lähteä kokeilemaan.

Ja tästä kokeilusta on nyt melkein 10 vuotta ja samalla tiellä ollaan edelleen. Rakastuin lajiin uudestaan, koska harrastesarjassa on kyse juuri siitä, miksi lajiin alun perin tykästyinkin. Harrastesarjassa olen taas kuin se pieni Emma, joka tulee hallilta kotiin, punaisin poskin ja hymyssä suin. 

Nyt itse huomaan olevani se, joka hehkuttaa entisiä pelaajia harrastesarjan pariin. Harrastesarja ei vie liikaa aikaa aikuisen ihmisen arjesta, mutta antaa silti paljon. Treenien ja pelien lisäksi järjestetään turnauksia, jotka ovat aina super kivoja hetkiä oman jengin kanssa!

On ihanaa kuulua joukkueeseen, jossa kaikki ovat itse valinneet tulla hallille pitämään hauskaa. Kukaan ei tule sinne pakosta, eikä kenenkään tarvitse kilpailla peliajasta tai oikeastaan niin tosissaan edes pelien voittamisesta. Kunhan on kivaa ja saa punaiset posket!

Suosittelen siis todellakin antamaan mahdollisuuden harrastesarjalle, vaikka oma ringettetaival olisikin ollut pitkälläkin tauolla.
 

Emma Karasjoki, Ringette Walapais