Uusi vuosi, aidosti uudet kujeet?

08.01.2022, Hyvinkää Storm

Kuva Sanni-Maria Korhonen 

 

Uusi vuosi, uudet kujeet. Mikä kulunut klisee. Todellisuudessa harva jaksaa ravistella tapojaan ja tottumuksiaan puolivillaisesti heitettyä lupausta laajemmin. Eikä aina tarvitsekaan uudistua. Myös vanhassa on vara parempi ja kokemus tuo näkemystä. Kultainen keskitie kestävään uudistumiseen löytyneekin jostakin uutuuden avoimen ihannoinnin ja vanhassa viisaasti pysyttäytymisen välimaastosta.

Tapamme tehdä istuvat syvässä ja niiden muuttaminen vaatii rohkeutta katsoa tilanteita uusista kulmista. Epämukavuusalue tuntuu kurjalta, mutta tuloksena voi löytyä jotakin mullistavaa. Siksi aionkin uuden vuoden kunniaksi tölviä ajattelemaan jotakin, mikä ehkä ensikuulemalta nostattaa karvat pystyyn ja pöyristyttää. Kysyn, mitä jos ringette ja jääkiekko eivät olisikaan verissäpäin harrastajista kilpailevia lajeja, vaan toisiaan eteenpäin auttavia kumppaneita? Voisivatko lajit olla ratkaisuja toinen toisilleen?

Hyvinkää Stormissa olemme toteuttaneet käytännön kysynnästä syntynyttä ratkaisua, jossa ringette ja jääkiekko toimivat luontevassa yhteistyössä. Seurastamme löytyy harrastetason joukkue naisille sekä jääkiekosta että ringetestä. Molempien lajien harrastaminen on mahdollista halukkaille samojen seuravärien alla, kahden lajin kustannusrasitukseen sovitetuin maksujärjestelyin. 

Muutamia vuosia jatkunut lajiyhteistyö on poikinut näkyviä tuloksia. Kiekkokaukaloihin ringettetaustaiset naiset ovat tuoneet luistelunopeutta, vauhtia ja pelinrakennustaitoa. Ringettekentällä kiekkopelien tuomat erilaiset ärsykkeet näkyvät mm. kamppailuvoimana, vartalon monipuolisempana käyttönä erilaisissa tilanteissa sekä monipuolistuneina pelillisinä ratkaisuina. Kuriositeettina voitaneen mainita, että molemmat joukkueet siirtyivät joulutauolle sarjojensa kärkikaksikossa.

Vaikka yksilöllinen ja pelillinen kehitys vielä aikuisiällä ja harrastesarjatasolla on arvo sinänsä, ratkaisun merkittävyys korostuu mielestäni ennen kaikkea siinä, että yksikään kahden lajin harrastaja ei ole lopettanut kumpaakaan lajia. Into ja intressi säilyvät, kun ärsykkeet ovat vaihtelevia ja haastavat eri tavoin. Loukkaantumisilta on vältytty, kun liikkuminen vahvistaa ja kehittää monipuolisesti.

Ennen kaikkea, kontribuoimme ratkaisulla kahden kilpailevan lajin elinvoimaan, ottamatta mitään keneltäkään pois. Olemme siitä äärimmäisen ylpeitä!

Erilaisten urheiluliittojen ja lajiväen helmasynti on se, että oman lajin erinomaisuutta ja erityislaatuisuutta vaalittaessa tulee helposti suljettua ovia yhteistyöltä ja aseteltua itseään vastustajaksi sen sijaan, että etsisi synergioita, yhteistyötä ja - ennen kaikkea - lajia harrastavien lasten, nuorten ja aikuisten etua pitkällä tähtäimellä. Laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta liikunta- ja urheilukentän syvin arvo piilee jossakin aivan muualla kuin pääsarjatasoilla.

Suomi on pieni ja maantieteellisesti hajanainen harrastemarkkina pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta. Ikäluokkamme pienenevät huomattavasti tulevaisuudessa. Lajit eivät voi raivata elinvoimaa ja -tilaa toistensa kustannuksella. Sen sijaan pitäisi rohkaistua ajattelemaan, miten tuemme toinen toisiamme kehittymään ja säilyttämään kyvyn ylläpitää harraste- ja sarjatoimintaa sekä laadukasta kilpaurheilutoimintaa myös tulevaisuudessa mahdollisimman laajassa lajikirjossa. 

Ringetteväelle tuttu lajiairut Susanna Tapani on mielestäni hyvä esimerkki ringeten ja jääkiekon lajiyhteistyöstä kaikkinen sen kompleksiteetteineen. Ringette mukana lajivalikoimassa voi nostaa pelaajan jääkiekon naisten maajoukkueen ykköskenttään. Se ei ole menestyksen tae, mutta merkittävä rooli siitä on ollut Tapanin matkalla varmasti. Helmikuussa ringettetähti Tapani matkustaa naisten jääkiekkomaajoukkueen mukana olympialaisiin, urheilun yhteen legendaarisimmista globaaleista tapahtumista. Se ei ole ringeteltä pois. Hänestä tehtäneen jälleen lukuisia kansainvälisiä haastatteluja, joissa mainitaan, miten hänen jääkiekkourallaan ringetellä on ollut keskeinen merkitys. Sorrun nyt spekuloimaan, mutta Tapanin seura- ja pelihistoriaa seuratessa voi havaita, että vetoa ja vaatimuksia lajien preferointiin tullee molemmilta lajiliitoilta riippuen siitä, minkä lajin arvokisat ovat kulloikin tuloillaan. Miten turhaa, lyhytnäköistä ja ankeaa!

Toistan kunnioituksella kotikaupunkini Hyvinkään kasvatin, U20-ikäluokan miesten jääkiekon maajoukkuevalmentaja Antti Pennasen, jakamaa filosofiaa, jota hän auliisti puhuu julkisuudessa. Hän on huolissaan lasten varhaisesta erikoistumisesta yhteen lajiin, omaehtoisen liikkumisen vähyydestä sekä urheiluharrastusten, etenkin jäälajien, alati kohoavista kustannuksista. Hän pohtii avoimesti, että kestävämpi tie huipulle on useamman lajin tuoman monipuolisen pohjan kautta. Tätä näkökulmaa tukevat lukuisat tutkimukset.

Samaan hengenvetoon lajiliittoihimme ja seuroihimme on kuitenkin pesiytynyt kummallinen erikoistumisen eetos, jossa ajatellaan, että yhden lajin tahkoaminen on ainoa oikea tapa toteuttaa urheiluharrastamista. Ratkaisussa hämärän peitossa on mm. se, mitä tällä pyritään saavuttamaan lyhytjänteisen urheilullisen menestyksen lisäksi? Yksittäisiä huippuja? Maajoukkueellinen pelaajia tuomaan kultaa ja kunniaa? Laadukas aikuisten kansallinen kilpasarja? Iloisesti urheilevia lapsia ja nuoria? Pitkäjänteisesti lajiin sitoutuneita, liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan omaavia ihmisiä, jotka tartuttavat elämäntavan aikanaan myös omiin lapsiinsa?  

Ringette on lajina loistava ja laadukas monessa mielessä. Sen liikunnallisuus on erinomainen ja monipuolinen. Se ohjaa harrastajaansa joukkuepeliin, yhteistyöhön ja aktiiviseen vuorovaikutukseen. Samalla ringette on verrattain pieni laji, joka kamppailee lasten ja nuorten huomiosta ja heidän vanhempiensa rahoista yhtä kiivaasti kuin muutkin lajit. Ringetellä ei ole varaa kääntyä liiaksi sisäänpäin. Ringette on lajina asemassa, jossa sen elinehdoksi tullee tulevaisuudessa muodostumaan onnistunut yhteistyö ja avoimuus poikki lajikentän. Ringetellä on hyvä mahdollisuus toimia keskustelun herättäjänä, yhteistyön käynnistäjänä ja esimerkkinä sille, että omaa arvoaan vaaliakseen voikin rohkeasti antautua yhteistyöhön poterossa jurottamisen sijaan.

Vuoden vaihtuessa lähetänkin kuvitteellisen raketin matkaan toiveen, että uuden vuoden kunniaksi ringetteliitto ja jääkiekkoliiton tyttö- ja naiskiekko avaisivat molemmat ovet toisilleen, paiskaisivat kättä, kävisivät samaan pöytään ja aloittaisivat rakentavan dialogin siitä, miten lajit voisivat rakentaa peliä toinen toisilleen - ottamatta mitään toisiltaan pois. Uskallan väittää, että järkevästi rakennetun ja jo pienestä harrastajasta mahdollistetun lajiyhteistyön kautta meillä on tulevaisuudessa laadukkaammat ja elinvoimaisemmat naisten SM-sarjat molemmissa lajeissa sekä entistä vahvemmat maajoukkueet, joista toisessa olympiahaaveesta voi tulla muutamille urheilijoille totta.

 

Laura Salminen 

Kirjoittaja on aikuinen nainen, jonka nykyiseen lajikirjoon kuuluvat sulassa sovussa ringette, jääkiekko ja jalkapallo. Hänen harrastehistoriansa kattaa edellä mainittujen lisäksi mm. kaukalo- ja jääpallon, alppihiihdon, rugbyn, yleisurheilun, viulunsoiton, kuorolaulun ja kunnallispolitiikan.

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne