Transtaustainen Alex Oksanen jätti ringeten harrastamisen tauolle 16-vuotiaana, mutta pääsi palaamaan lajin pariin FAST-harrastesarjan tarjotessa sopivan kovatasoista tekemistä. Pelaamisen lisäksi Oksanen toimii tulevana kautena myös valmentajana, ja jäähallin ulkopuolella aika täyttyy opiskeluista sekä yhdenvertaisuus- ja vähemmistöasioiden edistämisestä.
24-vuotias Alex Oksanen sitoo luistimet kiinni nykyään Helsingissä Oulunkylän jäähallilla ja astuu jäälle rutiinilla, joka kertoo pitkästä ringettehistoriasta. Ringette ei ole Alexille vain uusi harrastus aikuisena – se on paluu lajiin, joka kulki mukana lapsuudesta teini-ikään ja on nyt löytynyt uudelleen, hieman erilaisena mutta yhtä merkityksellisenä.
Oksanen aloitti ringeten jo kuusivuotiaana, juuri ennen koulun alkua ja pelasi koko lapsuuden ja nuoruuden, aina 16 ikävuoteen saakka. Mukaan mahtui myös kilpailullista menestystä: joukkue voitti sekä C-sarjan että C-SM-turnauksen kultaa.
– Pelasin pitkään ja tosissaan. Jäähallilla tuli vietettyä useampi ilta viikossa, Oksanen kertoo.
Lukion alkaessa elämä täyttyi kuitenkin muista asioista. Aika, jaksaminen ja resurssit eivät enää riittäneet yhtä intensiiviseen harjoitteluun.
– Lopulta totesin, että kolme–neljä jäähallikertaa viikossa ei enää toimi. Halusin myös ehtiä nähdä ystäviä ja tehdä muuta.
Ringette jäi tauolle vuosiksi.
”kun mä pelaan, haluan pelata kunnolla”
Ajatus harrastesarjasta kävi mielessä jo aiemmin, mutta kipinä syttyi vasta myöhemmin, kun Oksasen kumppani palasi jääkiekon pariin.
– Huomasin, miten paljon iloa hän sai pelaamisesta. Se sai miettimään, että ehkä itsekin haluaisin takaisin jäälle.
Oksanen otti yhteyttä helsinkiläiseen seuraan ja osallistui ensin harjoituksiin. Pian edessä oli vaihto-opiskelu, mutta Suomeen palattuaan hän aloitti myös pelaamisen. FAST-harrastesarja osoittautui sopivaksi tasoksi.
– Sarjassa treenataan kerran viikossa ja meininki on rento, mutta peleissä pelataan oikeasti. Siellä on paljon entisiä kilpapelaajia, ja se näkyy, Oksanen avaa.
Mahdollisuus pelata vauhdikasta ringetteä ilman, että koko vapaa-aika kuluu urheiluun, on ollut ratkaiseva.
– Kun mä pelaan, mä haluan pelata kunnolla. Ja tässä sarjassa se toteutuu, Oksanen alleviivaa.
Ennen kaikkea yksi joukosta
Oksanen on transtaustainen, mutta harrasteringetessä se ei ole muodostunut esteeksi. Hän ei ole kokenut tarvetta erityisjärjestelyihin eikä kohdannut joukkueessaan syrjintää.
– Meillä on tosi hyvä ilmapiiri. En ole kokenut mitään ikävää kommentointia. Aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä.
Toisaalta Oksanen huomaa, miten syvälle sukupuolittunut kieli on juurtunut urheilukulttuuriin.
– Saattaa kuulua “no niin tytöt”, ja nykyään suhtaudun siihen lähinnä huvittuneena. Mutta tiedän, että nuorempana se olisi voinut tuntua pahalta.
Juuri tämän vuoksi Oksanen painottaa kielen ja aikuisten puuttumisen merkitystä erityisesti junioriurheilussa.
huumorin varjolla tehty vitsailu jätti jäljen
Teini-ikä ringettejoukkueessa ei ollut Oksaselle pelkästään helppoa aikaa. Murrosiän oma hämmennys yhdistyi joukkueessa huumorin varjolla tapahtuneeseen vitsailuun ja homotteluun, joka ei välttämättä ollut pahantahtoista, mutta jätti silti jäljen.
– Se loi tunteen, että se mitä mä olen, on jotenkin väärää tai hävettävää. Silloin ajattelin, että parempi olla hiljaa, Oksanen muistelee.
Jälkikäteen Oksanen korostaa, että pienillä arkisilla puuttumisilla olisi voinut olla suuri merkitys.
– Jos olisi ollut aikuinen, joka sanoo ääneen, että noin ei puhuta, tilanne olisi voinut olla ihan erilainen.
Oksanen arvioi, että kehitys on mennyt oikeaan suuntaan: Inkluusiosta puhutaan enemmän, ja myös valmentajien koulutus on pikkuhiljaa laajentumassa urheilun ulkopuolisiin teemoihin.
Nyt itse mukana muuttamassa kulttuuria
Tulevalla kaudella Oksanen toimii apuvalmentajana Helsinki Ringeten C‑joukkueessa. Rooli tuo uuden näkökulman siihen, millaista joukkueurheilun kulttuuri on tänään.
– On kiinnostavaa nähdä, millainen kulttuuri nuorilla on nykyään. Ja jos huomaa asioita, joihin pitää puuttua, siihen on nyt myös mahdollisuus.
Oksanen on ollut mukana tekemässä yhdenvertaisuuskoulutuksia seuroille ja oppilaitoksille, ja yksi viesti toistuu aina:
– Transihmiset eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä. Tarpeet vaihtelevat valtavasti. Paras ratkaisu löytyy aina kuuntelemalla yksilöä, Oksanen muistuttaa.
Ringeten ohella Oksasen arki täyttyy opiskelusta. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteilijä ja suorittanut sosiologian maisterin tutkinnon. Tällä hetkellä hän opiskelee toista maisterintutkintoa sukupuolentutkimuksessa humanistisessa tiedekunnassa.
Oksanen toimi myös ihmisoikeusjärjestö Trasek ry:n hallituksessa vuosina 2019–2020 ja oli mukana tuomassa asiantuntijanäkemyksiä uuden, vuonna 2023 voimaan tulleen translain valmisteluun.
Yhdenvertaisuus‑ ja vähemmistökysymykset ovat Oksaselle keskeinen osa sekä opintoja että vaikuttamistyötä.
– Tulen mielelläni kouluttamaan seuroja ja ringettetoimijoita yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, Oksanen huomauttaa.
”SE MIKÄ KIRJAIN PASSISSA LUKEE, EI OLE NIIN MERKITYKSELLISTÄ”
Oksasen oma polku muistuttaa siitä, ettei transtaustaisuus tarkoita yhtä tapaa elää tai tehdä ratkaisuja. Hän ei ole kokenut tarvetta muuttaa juridista sukupuoltaan, vaikka on käynyt läpi lääketieteellisiä hoitoja ja muuttanut virallisesti nimensä. Päätökset ovat rakentuneet käytännön syistä ja omasta tarpeesta käsin – ei ulkopuolisten odotusten mukaan.
– Mulle tärkeintä on se, että pystyn elämään sosiaalisesti omana itsenäni. Se, mikä kirjain passissa lukee, ei ole ollut mulle niin merkityksellistä, hän sanoo.
Oksanen painottaa, että hänen ratkaisunsa on vain yksi monista. Osa transihmisistä haluaa juridiset muutokset ilman lääketieteellisiä hoitoja, osa päinvastoin. Toiset taas tahtovat molemmat. Yhtä oikeaa mallia ei ole, ja juuri siksi hän pitää tärkeänä, että niin urheilussa kuin muuallakin ihmiset kohdataan yksilöinä, ei oletusten tai kategorioiden kautta.
Inkluusio ringetessä – mitä se tarkoittaa käytännössä?
Inkluusio tarkoittaa, että jokainen voi osallistua harrastukseen turvallisesti ja omana itsenään. Ringetessä se koskee niin pelaajia, valmentajia kuin vapaaehtoisia taustatekijöitä.
Kieli ja ilmapiiri
Sukupuolittunut tai loukkaava kielenkäyttö voi sulkea ulkopuolelle, vaikka sitä ei tarkoitettaisi pahantahtoisesti. Turvallinen ilmapiiri syntyy siitä, että aikuiset puuttuvat epäasialliseen puheeseen ja mallintavat kunnioittavaa kieltä.
Tilat ja käytännöt
Pelaajien tarpeet pukutilojen, varusteiden tai vaihtamisen suhteen voivat vaihdella. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole – keskeistä on joustavuus ja keskustelu pelaajan kanssa.
Ei oletuksia identiteetistä
Pelaajat eivät ole keskenään samanlaisia. Ei ole syytä olettaa sukupuolta, seksuaalista suuntautumista tai perhetaustaa. Pienet arkiset sanat ja kysymykset voivat tehdä suuren eron.
Valmentajien ja joukkueessa toimivien aikuisten rooli
Valmentajat ja joukkueessa toimivat aikuiset ovat avainasemassa ilmapiirin luomisessa. Inkluusio ei ole erillinen teema urheilun rinnalla, vaan osa turvallista ja laadukasta toimintaa.
Ringetteliiton vuonna 2025 tehty linjaus transurheilijoiden yhdenvertaisuudesta on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
