Kun seisoin eilen täällä Lahdessa MM-kisojen avajaisissa toivottamassa kansainvälistä kisaväkeä tervetulleeksi, en voinut olla ajattelematta, miten pitkälle olemme lajina tulleet. Vuodesta 1990 alkaen maailman parhaat ringettepelaajat ovat kokoontuneet säännöllisesti yhteen pelaamaan, kannustamaan ja juhlimaan lajia, joka on meille jokaiselle jollain tavalla tärkeä. Jos mukaan lasketaan muutamat erikseen pelatut U21 MM-kisat sekä vuoden 1998 EuroTour, kokoonnumme nyt näissä merkeissä jo 19. kerran!
Suomalaisella ringetteväellä on etuoikeus saada kokea kotikisat jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Samalla se tarkoittaa kuitenkin myös sitä. että seuraavan kerran MM-tason ringetteä nähdään Suomessa vasta 2030-luvulla. Siksi aion ainakin itse nauttia näistä kisoista täydellä sydämellä, ja toivon että näen mahdollisimman monta ringettejunnua ja -aikuista tekemässä samoin!
Haluan jo tässä vaiheessa kiittää Ringetteliiton työtekijöitä, jotka ovat yli vuoden ajan tehneet töitä kisojen onnistumisen eteen. Lisäksi haluan kiittää kaikkia muita, joita ilman kisoja ei olisi: Lahden kaupunkia, kaikkia vapaaehtoisia, tuomareita, toimitsijoita, joukkueita ja kansainvälistä ringetteliittoa IRF:a. Teidän ansiostanne voimme innolla odottaa sitä upeaa tunnelmaa, joka loppuviikosta täyttää kisojen jäähallit ja katsomot.
Itselleni nämä kisat ovat jo kahdeksannet, joihin pääsen mukaan. Ensimmäisen kerran olin MM-kisoissa vuonna 1992 Helsingissä – silloin 15-vuotiaana pelaajana, joka istui katsomossa ja ihaili huippupelaajien taitoja. Muistan, miten sydän pamppaili ja mieli täyttyi unelmista: “Ehkä minäkin joskus saan olla osa tätä.” En koskaan tullut huippupelaajaksi, mutta olen silti saanut kokea unohtumattomia hetkiä MM-kisoissa niin katsojana kuin vapaaehtoisenakin.
Ringette vei minut myös ensimmäistä kertaa elämässäni Atlantin taakse, kun matkustimme joukkueen kanssa St. Pauliin, Minnesotaan katsomaan vuoden 1994 MM-kisoja ja pelaamaan U19 ikäluokan North America Cupissa. Se matka – ja sen ympärillä ollut yhteisöllisyys – teki lähtemättömän vaikutuksen. Näinä juniorivuosina rakentui pohja sille, että ringetestä tuli loppuelämäni rakkaus – en vain tiennyt sitä vielä silloin.
Löysin hiljattain vanhoista muistiinpanoistani noiden 1994 MM-kisojen kisahymnin sanat, joita laulettiin kisojen avajaisissa yhteislauluna. Mielestäni tämä kiteyttää edelleen loistavasti sen, mitä ringette merkitsee: yhteyttä, iloa, ystävyyttä ja toivoa.
It’s a world of laughter, it’s a world of tears,
It’s a world of hopes, it’s a world of fears.
There is so much that we share, that it’s time we are aware –
It’s a small world after all.
There is just one moon and one golden sun.
And a smile that means friendship to everyone.
Though the mountains divide and the oceans are wide.
It’s a small world after all.
Olen saanut pelata ja kokea ringetteä ympäri maailmaa – Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Tšekissä ja tietenkin Suomessa. Jokainen matka, jokainen turnaus ja jokainen kohtaaminen on vahvistanut tunnetta, että ringette on enemmän kuin peli – se on yhteisö. Ja nyt tuo yhteisö on täällä.
Tule sinäkin kokemaan tämä ainutlaatuinen tunnelma Lahteen ensi viikonloppuna!
Nähdään katsomossa ja tehdään yhdessä näistä kisoista unohtumattomat. Ja näytetään samalla koko Suomelle, millaista intohimoa, taitoa ja urheilun iloa ringette voi parhaimmillaan olla!
Sanja Hovilainen
Puheenjohtaja, Suomen Ringetteliitto
