Tie Huipulle –työryhmä on toiminut nykyisellä kokoonpanollaan vuoden, joten on ajankohtaista arvioida ryhmän toimintaa ja tekemistä. Ringetteliiton liittohallitus asetti tammikuussa 2011 työryhmälle seuraavat tavoitteet:

- Maa- ja aluejoukkuetoiminnan kehittäminen Tie Huipulle –ohjelman mukaisesti.

- Aluejoukkuetoiminnan konkretisoiminen ja päivittäminen.

- Mahdollisuuksien mukaan eri alueiden aj-toiminnan yhtenäistäminen.

- Tie Huipulle –esitteen tarkistaminen ja päivittäminen.

Toiminta aloitettiin helmikuussa yhteydenotolla aluejoukkueiden valmentajiin. Heiltä kysyttiin tietoja toiminnan tavoitteista, tapahtumista, pelaajamääristä sekä tietenkin toiveita ja kehitysehdotuksia työryhmän toimintaa kohtaan. Toukokuussa järjestettiin kehityspäivät Kisakalliossa. Paikalle oli kutsuttu kaikkien aluejoukkueiden sekä molempien maajoukkueiden joukkueenjohtajat ja valmentajat. Kehityspäivillä aloitettiin työryhmän suunnittelemien tavoite- ja pelaajaseurantakorttien jalkauttaminen. Näiden työkalujen avulla on mahdollista mm. yhtenäistää ja tehostaa pelaajavalintaprosessia.

Kesän aikana työryhmä työskenteli yhteistyössä toimiston väen kanssa sekä Tie Huipulle –esitteen että huipulle tähtäävän pelaajan ”Urheilijan polun” parissa. Ilmeeltään uusittu ja sisällöltään päivitetty Tie Huipulle –esite julkaistiin syksyn Suurleirillä, ja ringetteliiton syyskokouksessa puolestaan hyväksyttiin ”Urheilijan polku”. Maajoukkueiden pelaajatarkkailuun kehitettiin WCC-turnauksen kokemusten pohjalta pelaajaseurantakortti, jota nuorten maajoukkueen valmentajat pääsivät testaamaan jo tammikuun Tähdistötapahtumassa. 

Kuluneen vuoden oheistuotteena syntyi työryhmän toimintaa ohjaava ”vuosikello”: Tähdistötapahtuma tammikuussa, jonka jälkeen alue- ja maajoukkueilta kerätään palautteet ja kehitysehdotukset kuluneen kalenterivuoden kokemuksista. B-nuorten SM-lopputurnauksessa on työryhmän kokoontuminen, jossa suunnitellaan toukokuussa pidettävien kehityspäivien teemat ja sisällöt. Kehityspäivien teemoja on tarkoitus sitten jalkauttaa syyskuun alun Suurleirillä.

Jotta alue- ja maajoukkuetoiminnan sisältöjen kehittäminen ei jää vain pienen joukon toiminnaksi, pyytää Tie Huipulle –työryhmä ehdotuksia ja ideoita maa- ja aluejoukkuetoiminnan kehittämiseen. Erityisesti toivomme saavamme ajatuksia toiminnan sisältöjen ja tapahtumien kehittämiseksi. Pelaajavalinnat rajaamme tämän ideoinnin ulkopuolelle, sillä ne ovat aina ko. joukkueen valmentajien päätöksiä.

Kaikki Tie Huipulle –työryhmän puheenjohtajalle sähköpostina lähetetyt ehdotukset käsitellään työryhmän kokouksessa B-nuorten SM-lopputurnauksen aikana. Ehdotuksia voi lähettää helmikuun loppuun saakka. Työryhmän puheenjohtajan sähköpostiosoite löytyy ringetteliiton etusivulta linkin ”ringetteliitto” -> ”hallitus” takaa.

Terveisin,

Kim Forsblom

Tie Huipulle –työryhmän puheenjohtaja

Aiemmassa Valintojen aika blogi -tekstissä kerrottiin pelaajavalintojen perusteista yleisellä tasolla: millä perustein valinnat tehdään tiettyihin tapahtumiin ja minkälaisia haasteita valintojen tekemisessä on erityisesti eri sarjoissa pelaavien nuorten pelaajien kanssa. Tällä kertaa pureudutaan pelaajaseurantaan yksilötasolla ja päästään kurkistamaan hieman maajoukkuevalmennuksen havaintovihkoihin.

Maajoukkue luo projektin alussa toiminnalleen yhteiset arvot, jotka pohjautuvat Tie Huipulle – ohjelmaan. Pelaajat luovat yhteistyössä valmennuksen kanssa mielikuvan siitä, millainen vastustaja Suomen maajoukkue haluaa olla. Tämän jälkeen konkretisoidaan teemat ja arvot todelliseksi tekemiseksi. Ryhmä siis pohtii, millaisena tekemisenä esimerkiksi arvo ”pelataan tilanteet loppuun saakka” näkyy kaukalossa. Arvot ja teemat kulkevat luonnollisesti käsi kädessä pelitavan kanssa. Jos joukkue päättää olla ”aktiivinen ja aggressiivinen”, ei karvaus voi lähtökohtaisesti olla passiivista linjaan vetäytymistä.

Kun valmentajat lähtevät katsomaan pelejä, on heillä nämä avainasiat mielessään. Pelaako pelaaja tilanteet loppuun saakka? Onko kehonkieli ”rohkeaa ja päättäväistä”? Näistä asioista kirjoitetaan sitten havaintoja muistiin. Pelaajaa siis peilataan suhteessa maajoukkueen arvoihin ja teemoihin, ja tarkkailun kohteena on suorituksen lisäksi kehonkieli.

Pelaajan suorituksia seurataan tarkasti ja muistivihkoon kirjataan ensin pieni tilastollinen perussetti: Vaihtojen, riistojen, menetysten, irtorengasvoittojen sekä syötönkatkojen määrä. Syöttöjen ja syötön vastaanottojen onnistuminen kentän eri osa-alueilla. Pelaajan ampumat laukaukset tarkkuudella maali / torjunta / ohi tai yli / päin puolustajaa, sekä samat merkinnät, jos vastustaja laukoo seurattavan pelaajan ollessa puolustuskolmiossa.

Edellisten lisäksi pelaajan pelaamisesta kirjoitetaan yleiskuvaus. Edistävätkö pelaajan syötöt peliä, vai ovatko ne aina pelkkiä apusyöttöjä? Löytääkö pelaaja karvauksessa oman pelaajansa ja pitääkö sen loppuun saakka? Onko pelaaja kolmiossa aktiivinen, puhuuko, etsiikö vapaita pelaajia? Millaisia ratkaisuja hän tekee renkaallisena hyökkäyspäässä? Onko pelaaja pelattavissa ollessaan renkaaton, vai ”tekeekö hän itsensä pieneksi”? Laitetaanko pelaaja kentälle ”kriittisiin” vaihtoihin, esimerkiksi maalin jälkeen tai erän loppuhetkille? Luisteleeko hän pää ylhäällä ollessaan renkaallinen? Havainnointikohteet vaihtelevat pelaajien välillä heidän vahvuuksien ja heikkouksien mukaan.

Yksi ottelu tuottaa pelaajasta noin 150-200 merkintää, joten yksi tarkkailija seuraa pelissä korkeintaan kahta pelaajaa. Tämän vuoksi pelaajaseuranta vaatii hyvää suunnittelua, jotta kaikkia pelaajia päästään seuraamaan riittävän monta kertaa.

Tehdyistä havainnoista keskustellaan valmennusryhmän sisällä, nuorten ja naisten maajoukkuevalmentajien kesken, pelaajan itsensä kanssa sekä usein myös pelaajan oman valmentajan kanssa. Tällä tiedonvaihdolla vahvistetaan ja tarkennetaan näkemystä pelaajan taidoista ja saadaan luonnollisesti luotua henkilökohtaisia kehityskohteita pelaajalle.

Oman kertoimensa pelaajan onnistumisille tuo tilanne. Maali avausturnauksessa on positiivinen havainto, mutta jos pelaaja esiintyy edukseen välierissä, mitalipeleissä, Tähdistössä tai vaikkapa WCC -turnauksessa, on syytä olettaa hänen viihtyvän myös MM-kisojen paineessa.

Kisajoukkuetta valittaessa täytyy vielä arvioida niin pelillistä kuin sosiaalistakin roolia. Leo Komarov on varmasti Teemu Selännettä parempi valinta neloskentän rikkovan laiturin rooliin, ja Niko Hovinen jaksaa innostua Miikka Kiprusoffia enemmän kolmosvahdille lankeavista aamujäiden rankkarikisoista ja erätaukovierailuista tv:n kisastudiossa – jos sallitaan kärjistetyt esimerkit jääkiekon puolelta.

Tosiasiahan on että pistepörssin 20 parasta on vain joukko ihmisiä jotka osaavat maalinteon taidon, mutta entäpä sitten ne kaikki muut tehtävät? Erilaisiin rooleihin haetaan siis erilaisia kykyjä omaavia pelaajia. Näiden edellä mainittujen moninaisten havaintojen tuella maajoukkueiden valmentajat valitsevat lopulliseen kisajoukkueeseen ne pelaajat, joista heidän mielestään muodostuu paras mahdollinen joukkue.

Talvisin terveisin, Tie Huipulle -työryhmä

Ringettekausi on edennyt siihen vaiheeseen, että alue- ja maajoukkueiden valmennusryhmät pyörittelevät kiivaasti nimilistoja Tähdistötapahtuman valinnat mielessään. Tähdistön lisäksi nuorten maajoukkue valitsee kokoonpanonsa ennen WCC-turnausta pelattavaan harjoitusotteluun. Tarkasta harkinnasta huolimatta jokainen kokoonpano tulee kohtaamaan kritiikkiä: ”Miten tuo on mukana kun tämäkään ei kerran mahtunut?”, ja näin sen pitää ollakin. Mikäli kaikista valinnoista oltaisiin katsomokeskusteluissakin yksimielisiä, olisi Suomessa huutava pula lahjakkaista pelaajista ja liian yksipuolinen näkemys pelaamisesta.

Valintoja tehdessään valmennus huomioi tapahtuman merkityksen koko projektissa. Naisten maajoukkueen nimilista näyttäisi tammikuussa 2012 erilaiselta, jos Tähdistön sijaan pelattaisiinkin MM-finaali. Nyt valinnoissa pyritään näkemään myös liki kolmen vuoden päähän. Aluejoukkueet voivat puolestaan jättää jostain tapahtumasta edellisen turnauksen pelaajat pois, jotta nuorimmasta ikäluokasta päästään katsastamaan suurempi otos pelaajia tulevia vuosia ajatellen.

Pelaajien välinen vertailu tuo valintatyöhön mielenkiintoa erityisesti nuorten ryhmissä. Kuinka asettaa samalle viivalle C:n sarjaa pelaavien ja naisten Ykkös- tai jopa SM-sarjaa pelaavien pelaajien näytöt? Voi siis olla, että naisten sarjassa pelaava pelaaja on jo näyttönsä antanut, ja harjoitusottelussa halutaankin nähdä pysyykö B:n SM-sarjan pelaaja naisten vauhdissa. Kenties valinnoilla ei tähdätäkään ensisijaisesti harjoituspelin voittoon, vaan vuoden päässä häämöttävien nuorten MM-kisojen voittamiseen.

Varsinkin naisten maajoukkueessa haastetta on aiheuttanut kieltäytymiset leirikutsuista. Katsomoon tilanne on näyttänyt ”käsittämättömältä, kun sitäkään ei valittu”, mutta todellisuudessa pelaaja on ilmoittanut keskittyvänsä vain SM-joukkueensa tapahtumiin. Kieltäytymisten julkaiseminen vähentäisi ihmettelyä, mutta pelaajilla on – ja kuuluukin olla – oikeus yksityisyyteen. Ja toisaalta, valmentajien näkökulmasta poissaolo vaikuttaa tapahtumaan yhtä paljon, oli syynä sitten kieltäytyminen tai loukkaantuminen.

Valinnoista saa ja pitääkin keskustella: Ringetteihmisten kuuluu olla kiinnostuneita alue- ja maajoukkuevalinnoista. Hedelmällisintä keskustelu on kasvokkain halleilla. Valintoja spekuloidessaan on hyvä pohtia myös ”mitä tällä tapahtumalla haetaan”, eikä pelkästään miettiä ”miksi tuo on / ei ole mukana?” Ensimmäinen antaa usein vastauksen jälkimmäiseen.

Kolme MM-kultaa voittanut maajoukkuevalmentaja Tommi Tuominiemi tiivisti ennen Tukholman MM-kisoja valintoja tekevien valmentajien ajatukset osuvasti:

”Aina ennen olen ihmetellyt muutamia kisajoukkueeseen valittuja pelaajia. ’Miksi tuokin on mukana?’ Nyt olen siitä onnellisessa asemassa ettei valintoja tarvitse enää kritisoida, kun niistä pääsee itse päättämään. Eiköhän me siis lähdetä siitä, että valitaan omasta mielestämme paras joukkue.”

Syksyisin terveisin,
Tie Huipulle työryhmä

Ringetteliiton liittohallituksen alainen Tie huipulle –työryhmä on aloittanut toimintansa uusiutuneella kokoonpanolla. Työryhmän toiminnan tavoitteiksi liittohallitus on asettanut maa- ja aluejoukkuetoiminnan kehittämisen Tie huipulle –ohjelman mukaisesti, aluejoukkuetoiminnan konkretisoimisen ja päivittämisen sekä mahdollisuuksien mukaan eri alueiden aluejoukkuetoiminnan yhtenäistämisen.

Tie huipulle –ohjelmassa kantava teema on pelaajan henkilökohtaisen kehityksen tukeminen. Tämän tavoitteen tulisi näkyä kaikissa maa- ja aluejoukkueiden tekemissä valinnoissa. Maajoukkueet osallistuvat toki kansainväliseen kilpailutoimintaan ja aluejoukkueet pelaavat keskinäisestä paremmuudestaan, mutta yksilöiden kehittäminen ei saisi jäädä kilpailumenestyksen jalkoihin.

Tie huipulle –työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran B-nuorten SM-lopputurnauksen yhteydessä. Kokouksessa oli tarkoitus sopia konkreettisista toimista aluejoukkuetoiminnan yhtenäistämiseksi. Yhtenäistämisen tarkoituksena on turvata eri alueiden pelaajille tasavertaiset olosuhteet ja kehitysedellytykset Ringetteliiton alaisuuteen kuuluvassa aluejoukkuetoiminnassa. Testipatteristo on jo samanlainen kaikilla alueilla, mutta pelaajaseurannoissa ja –arvioinneissa sekä harjoituspäiväkirja- että tavoitteenasettelukäytännöissä on suuria eroja. Pitkä keskustelu syntyi myös pelaajavalintaprosessien yhtenäistämisestä.

Aluejoukkuetoiminta on ensimmäinen askel kohti ringeten kilpa- ja huippu-urheilua. Tarkoituksena on tukea motivoituneiden ja lahjakkaiden pelaajien matkaa kohti lajin huippua. Jotta Suomi pysyy jatkossakin lajin kansainvälisellä huipulla, on pelaajien tasapäistämistä varottava: myös lahjakkaiden kuuluu saada oman tasonsa mukaista valmennusta ja kehitysmahdollisuuksia! Tällä hetkellä aluejoukkueiden testitapahtumissa käy näytillä noin puolet kustakin ikäluokasta. Onko tämä tehokasta resurssien käyttöä? Tällä hetkellä reilusti yli puolet aluejoukkueiden ensimmäiseen testitapahtumaan kutsutuista pelaajista tulee pettymään. Olisiko pelaajavalintaperusteita syytä yhtenäistää ja erityisesti tiukentaa?

Konkreettisena maa- ja aluejoukkuetoiminnan kehittämisen työkaluna Tie huipulle –työryhmä hahmotteli kerran vuodessa järjestettävää alue- ja maajoukkuevalmentajien koulutus- ja suunnittelupäivää. Luonteva ajankohta tapahtumalle olisi toukokuun maajoukkueleirin yhteydessä Kisakalliossa. Työryhmän toiveena on, että edellä mainituista aiheista - ja monista muistakin -käytäisiin vilkasta keskustelua jo toukokuussa 2011.

Kim Forsblom

Tie huipulle –työryhmän puheenjohtaja